Äite pakotti

Moi,

kirjotan tätä tekstiä, koska äiti pakotti :< eli siis moi iskä, mummu ja pappa! Tänään oli aika sanoo heipat Grazille ja suunnata Wieniin. Graziin oli kyllä muutenkin vähän outoo palata viikon reissaamisen jälkeen, kun talo oli todella tyhjentyny sinä aikana. Ei loppujen lopuks tuntunu ees pahalta lähteä, koska todellakin suurin osa vanhoista tutuista on jo lähtenyt. Eilen join viimesen oluen common roomissa ja sanoin heipat italialaisille ihanuuksille. Mun ex-kämppiksen huoneeseen oli muuttanut jo uusi poika Kroatiasta ja sain jätettyä sille paljon mun kamoja, joita en halunnut raahata Suomeen, mutta joita ei ois tuntunut kivalta heittää roskiin. Tavaraa kyllä riitti siitä huolimatta ja äite oli hyvin huolissaan miten selvitään juna-asemalla asti, kun ratikkaakin piti vaihtaa kerran. No selvittiin kuitenkin ja ihan hostellillekin asti Wienissä. Siinä vaiheessa äite ei tosin enää suostunut metroon, vaan halus ottaa taksin. Mulla on siis rinkka ja lumilautapussi. Sinne lautapussiin on vaan joutunut pakkaan niiden laskukamojen lisäks hieman muutakin, kuten viidet kengät.. Sen kantaminen on semihaastavaa, mutta huomasin että paras tapa kantaa sitä on sen halaileminen. Äitellä on sitten vielä matkalaukku ja mun reppu ja toki molemmilla käsilaukut.

Junan ikkunasta

Otettiin tää jo eilen, mutta äite ei halunnut laittaa sitä, koska se näyttää urpolta, mutta lisäsin sen nyt ;D

Yövytään tosiaan Wienissä hostellissa, mutta meillä on ihan kahden hengen huone. Äite tuntee olonsa tosi vanhaksi ja tottakai sen piti selitellä, että se on mun äiti ja nyt se murjottaa yksin huoneessa, koska siellä ei oo nettiä, eikä se kehtaa tulla tänne aulaan kirjottelemaan. Huomenna shoppaillaan vielä vähän, ehkä uus laukku tai jotain muuta mukavaa kannettavaa! Ja illalla 19.15 lähtee lento Suomeen. Tiistaina karu tiputus arkeen ja luennolle klo 10, en onneks oo missannu kun 5 luentoo ja mitään en oo täällä opiskellu. Okei ehkä teen vielä loppuyhteenvedon sitten Suomessa, jos kiireiltäni kerkeen. Tschüssss!

Viimeinen pidennetty viikonloppu Itävällassa

Kone saapui Wienin lentokentälle vartin myöhässä klo 10.00. Kaisu oli odotellut jo puoli kahdeksasta eli eipä se vartti tuntunut enää missään. Bussin piti lähteä klo 10.35, mutta sekin lähti vasta klo 10.38. Onneksi päästiin bussiin ensimmäisten joukossa, niin saimme istumapaikat. Matka oli pitkä, mutta vihdoin pääsimme Meidling asemalle. Juna Graziin oli vielä odottamassa, mutta en kyennyt enkä pystynyt kiirehtimään. Kävimme kaupassa ostamassa vesipullon ja muuta tärkeää. Kaisu selviää hyvin saksaksikin kaupassa, joten ei hätää. Sen jälkeen suuntasimme takaisin asemalle tai semmoiseen kylmään tunneliin, josta ostimme liput automaatista. Senkin Kaisu hoiti ihan suvereenisti eurooppalaiseen tapaan. Sitten pääsimme asemalaiturille odottamaan junaa.

Asemalla neuvoimme kahta ulkomaalaista, tosin minä puhuin vain englantia. Junassa pääsimme taas hyvin istumaan, vaikka osa seisoi. Olen joskus kai oppinut, että nopeat syövät hitaat ja sumeilematta kiilasin aina kärkeen tai työnsin Kaisua edellä ;) Matka kesti 2 h 38 minuuttia ja maisemat oli aika hienot. Päätin jo siellä junassa, että minun kiintiöni julkisilla kulkuneuvoilla on täynnä, joten Grazissa otimme taksin.

Melkoinen kulttuurishokki odotti Kaisun "asunnolla", jouduin edelleen olemaan sosiaalinen. No, menihän se siinä usvassa ja koomassa, mutta tietty kivempaa olisi ollut, jos ei olisi ollut kipeä. Kävimme vielä tekemässä lyhyen kaupunkikierroksen ja syömässä. Nukahdin joskus kahdeksalta paikallista aikaa.

Lauantai 9.2.2013

Kylläpä nukuin hyvin, vaikka nenä olikin tukossa. Kunnollisten yöunien jälkeen aamupalalla pystyin jo small talkiinkin Kaisun asuinkavereiden kanssa. Lähdimme kohti Schlossbergiä, jonne menimme vanhan kaupungin läpi. Melkoisen jyrkkää oli alkumatkasta, mutta kyllä se kannatti sinnitellä nuhassa ja yskässä: maisemat oli hienot.

 

 

Nälkähän siinä tuli ja alkoi ruokapaikan etsintä. Olisi ollut oikein herkullisen näköinen seafood-paikka, mutta siellä oli ihan hirveästi ihmisiä ja en olisi kuitenkaan osannut niin nopeasti valita mitä haluan enkä myöskään olisi ymmärtänyt sitä saksaa, jota ne puhuivat. Etsimme siis toisen paikan. Löysimme tosi hyvän ravintolan Dionysos Restaurantin, jossa oli hyvä ruoka ja palvelu. Ruokailun jälkeen lähdimme taas kävelemään, koska en edelleenkään halunnut mennä julkisilla. Kävelimme Herrengassea ja poikkesimme aika moneen kauppaan. Tarkoitus oli ostaa laukku ja/tai kengät, mutta ostossaldona oli kynsiviila, joka kyllä oli tarpeeseen. Minun jalkani alkoivat olla melkoisen kipeät kuuden tunnin kävelemisestä, joten juuri ja juuri pääsin takaisin lähtöpisteeseen eli Kaisun huoneeseen. Huomenna lähdemme Wieniin, joten nyt on aika lepuuttaa jalkoja ja päätä, että jaksaa taas olla kansainvälisesti ystävällinen ja kaikesta kiinnostunut sekä kuunnella kieltä ja itsekin puhua, englantia, saksa ei taivu :)