Opiskelunvälttelyä

Koska huomenna on saksan välikoe, on nyt täydellinen aika kirjoittaa blogiin. Parit viime viikot on ollu jollain tavalla vähän hiljasempia, osa ihmisistä on tuntunut tajuavan, että välillä pitää opiskellakin, eikä common roomista oo löytänyt välttämättä seuraa ihan joka ilta. Viime viikon tiistaina mentiin laulamaan karaokea, tarkoituksen oli laulaa steiermarkilaisen Andreas Gabalierin laulu "I sing a Liad für di", mutta meidän suureksi pettymykses sitä ei ollut vaihtoehdoissa :( haluun nyt kuitenkin jakaa sen teille, ei tosin meidän laulamalla..

                                   

Päädyttiin sitten laulaan "I am from Austria" ja pari muuta biisiä.. Ainiin, mutta mähän en laula karaokee.. Karaokejuontaja/DJ kysy multa oonko Suomesta, kun oli lukenu mun nimen laulupaperista, ja selvis että se on joka vuos pari kuukautta Suomessa soittamassa musaa ja sit se laitto jonkun suomalaisen räppibiisin soimaan, joka oli kova ehkä kymmenen vuotta sitten, jos sillonkaan :D

Joulutorit avattiin perjantaina ja Graz näyttää nyt ihanan jouluiselta, mun pitää ottaa joskus enemmän kuvia. Pääjoulutori on tottakai Hauptplatzilla, mutta kojuja on ripoteltu myös muualle keskustaan ja ne muodostaa pienempia toreja. Maistettiin vadelma glühweinia ja oli kyllä hyvää. Joulutorttujen kaipuuta lievitti vohveli luumukastikkeella ja kanelilla. Vaikka tykkään glühweinista, on alkoholiton glögi vaan parempaa. Käytiinkin suomalaisen L:n kanssa muutama viikko sitten ikeassa hakemassa muutama pullo riistohintaan 2,50/kpl.

Ei ollu kuusessa valot päällä :(

Porot juomassa glühweinia

Sunnuntaina päästin laskeen sinne paikkaan minne oli tarkotus mennä jo pari viikkoa sitten. Eli herätyskello soitti taas 5.10 ja siitä sitten raahauduttiin bussille. Oli kyllä huippua päästä kunnon rinteisiin ja sehän kävi jo ihan urheilusta, kun kyllä jaloissa tuntu siinä vaiheessa kun pääs alas. Olin just saanu lauantaihin mennessä paranneltua takamukseni melko hyväks, mutta sitten ajattelin 20 kilsan pyörälenkin olevan hyvä asia, no se ollut.. Sunnuntaiaamuna bussissa istuminen oli jo vähän tuskaista ja ainut hyvä nukkuma-asento oli nojata eteenpäin, niin että pää on edessä istuvan penkissä kiinni. Laskeminen tuntu ihan hyvältä siihen asti kunnes kaaduin kerran vähän kovemmasta vauhdista perseelleni. No siitä kuitenkin selvittiin buranalla, mutta tänä aamuna tuntu kyllä pahemmalta kun viikko sitten, mutta eiköhän tää tästä taas, jos vaikka välttäis sitä pyöräilyä ja seuraava laskureissukin on tiedossa vasta reilun parin viikon päästä. Se on ihanaa kun kaikki kyselee, miten mun perse voi, mutta ittepä oon siitä kaikille avautunu :D Sää oli kuitenkin tosi hieno ja rinteet hyvässä kunnossa aamusta, eikä ihan paskassa myöskään iltapäivästä. Ja nää oli sit vissiin Alpit :D Laskeminen on myös paljon kivempaa omilla kengillä, jotka ihana äiti pisti postissa, ja tästä uudesta laudasta tykkään edelleen :)

Ens viikonloppuna meen Wieniin, jonne saan vieraita Suomesta, jeiiiiii! Eli suunnitelmissa viinii Wienissä (vai mitä??). Joulua ootan jo aika innolla ja kiva tulle Suomeen. Yritän vaan olla ajattelematta sitä, että sen jälkeen palaan tänne enää reiluks kuukaudeks. Muutenkin vähän kriisi sen kanssa, että mitä sitä keväällä opiskelis tai tekis. Nyt taidan kuitenkin palata epäsäännöllisten verbien ja adjektiivideklinaatioiden pariin <3 ainiin ja pahoittelut facebookihmisille, kun joudutte näkeen nää kuvat kahdesti. Okeiii, morooo!

Grüss Gott!

Heipä hei!

Mistähän sitä alottais, en tiiä mistä on oleellista kirjottaa.. Ois varmaan pitäny tehä joku mindmappi ennenkun alotan. No viimesen kahen viikon aikana tässä on ollu international dinneriä (tein omenakaurapaistosta), yks tentti, yks kolmen päivän blokkikurssi, ryhmätyötä, viinireissu, peruttu laskettelureissu ja siitä seurannut saunominen, italainen dinner (omnomm!) muutamat bileet ja yks (epä)onnistunut laskettelureissu. En muista oonko kirjottanu, mutta tuskin, että joskus lokakuun lopussa saatiin common room käyttöön täällä meijän talossa ja siellä on tullut vietettyä myös monia iltoja.

Viinireissulle osallistuin reilu viikko sitten lauantaina. Tää bundesland, Steiermark, on tunnettu hyvistä viineistä ja erityisesti valkkareista. Mentiin siis kahteen paikkaan, jossa maisteltiin viinejä ja ensimmäisessä paikassa myös vähän muutakin. Erityisesti mua ilostutti suklaalla ja mintulla päällystetyt kurpitsansiemenet, jotka maistu ihan mariannelta. Nää käyttää kurpitsan siemeniä joka paikassa ja erityisesti niistä tehtyä öljyä, kürbiskernoliä. Viinit oli ihan hyviä, mutta oon kyllä oikeesti parempiakin maistanut. Maistettiin päivän aikana ehkä kymmentä eri viiniä. Voin muuten kertoa, että viinit tyhjään vatsaan ja Itävallan kiemuraiset tiet ei oo paras yhdistelmä, mutta niistä selvittiin. Illallista syötiin eräällä buschenschankilla ja kun oltiin koko päivä odotettu ruokaa oli aika pettymys kun saatiin eteen lautanen, joka oli täynnä jotain kinkkua/makkaraa/maksamakkaraa, mutta siis kaikki kylmää ja sitä sitten vedettiin leivän kanssa.

Maistelupiste erilaiselle öljyille, hunajille ja snapseille

Oli siellä suklaatakin!

Varottava esimerkki?

Viinireissun jälkeen jatkettiin kiltisti kotio nukkumaan, koska seuraavana päivänä oli tarkotus lähteä avamaan laskettelukausi. Semmonen urheilukauppa Gigasport järjestää noita laskettelureissuja, joihin kuuluu ainakin bussikuljetus ja hissilippu, aika hyvään hintaan. Reissulle lähtö olis ollut mukavaan aikaan kello 6.30 ja istuttiinkin jo bussissa, kun siinä sitten selvis, että reissu perutaan, koska siellä paikassa on myrsky. Se tuntu siinä vaiheessa aika uskomattomalta, koska Grazissa sää oli tosi selkee ja aurinkoinen. No siinä sitten hetkein kiroilun jälkeen todettiin, että jotain muuta kivaa pitää tehdä tänään, joten päätettiin lähteä kylpylään ja saunomaan <3 Ei tosin ihan sillon puol seiskalta vielä. Oli kivaa päästä saunaan ja tällä kertaa siellä oli myös kiuas :D Kylpylässä aluks tuntu vähän kummalliselta, koska kaikki oli siellä alasti siis ihan myös uima-altaissa (tai no mitä lillumis/rentoutumisaltaita olikaan). Lisäks siellä monet vaan hengaili aurinkotuoleissa ja luki kirjaa tai nukkui.

Eilen sitten vihdoinkin päästiin laskettelemaan, mutta paikka oli kyllä melkoinen pettymys. Oltiin siis Dachsteinilla eli siellä Steiermarkin korkeimmalla vuorella. Sinne mentäessä alko jo vähän epäilyttään kun lunta ei näkynyt missään, mutta aattelin vaan, että kai sitä sitten siellä korkeella on. No noustiin sit kondolihissillä melkein sinne 3000 metriin ja olihan siellä lunta, mutta ne rinteet oli lyhyempiä kun Hervannan alpeilla! Lisäks hissejä oli auki kaks ja itävaltalaiset on aika röyhkeitä jonottajia... Rinteiden kunto ei myöskään ollu mikään huippu, vaan oli aika jäistä joten kaaduin sitten niin että ei oo takamus ikinä ollu näin kipee. Onneks mun uus lumilauta kuitenkin tuntu ihan hyvältä ja on nyt varmaan vielä parempi, kun siirsin siteitä vähän mulle normaalimpaan asentoon. Haha, mutta siitä päästäänkin mun lumilautakenkiin, jotka siis ostin yhessä ton laudan kanssa (ei siis ollu uusia), ja niistä on tällä hetkellä pohja irtoomassa ja en ees tiedä miten se on mahdollista.. No ainakin aurinko paisto ja nyt on vähän valmistauduttu ens sunnuntain reissuun, jossa pitäs päästä laskeen ihan kunnolla.

Voisin vielä vähän avautua tosta yhestä tentistä mikä mulla oli. Kurssi oli siis quality management. Tentin tekemiseen oli aikaa tuntia ja kysymyksia kaheksan. Nojoo ei siitä sitten varmaan enempää tarvikaan valittaa, ei siinä paljon ehtiny ajatteleen kun kirjotti vaan. Kysymykset ei ollu esseitä, mutta ei ne mitään pikkukysymyksiäkään ollut. No tuloksia odotellessa, kaikki mikä menee läpi, niin siihen ollaan tyytyväisiä. Ja kai se läpi meni...

Tällä viikolla perjantaina aukee joulutorit jeiiii! Kuukauden ja yhen päivän päästä on Suomessa joululomalla, aika menee ihan hirveetä kyytiä. Joo eipä tässä nyt muuta, pitää kohta lähtee luennolle (metalleja ja keraameja, faasidiagrammit, plaaaah :DD). Tsau!

Budapest, Maribor, Ljubljana ja opiskelua

Jos olisin suosittu bloggari, varmaan valittelisin tässä alussa kuinka on ollu niin kiire ja pyytelisin anteeks kun en oo ehtinyt postata. No en kuitenkaa oo. Tässä on nyt ollu pari lyhyempää viikkoa juhlapäivien takia. Viime viikolla perjantai oli vapaa Itävallassa, koska ilmeisesti oli jonkinlainen itsenäisyydenjuhlapäivä.. Todella hyvin oon jaksanu ottaa selvää. No lähdettiin jokatapauksessa perjantaina kohti Budapestiä noin kuudelta aamulla. Joku muukin oli päättänyt lähteä sinne, joten junassa saatin sitten istua kylki kyljessä tuntemattomien kanssa. Perille saavuttiin kahentoista aikaan ja suunnattiin sitten hostellille. Majotuttiin saman ketjun hostellissa kun Wienissä ja jos kehuin sitä jo sillon, niin nyt voin oikeesti kehua maasta taivaisiin. Hostelli on avattu viime toukokuussa ja siinä on ennen ollu hotelli. Remonttia oli kuitenkin tehty, koska kaikki tuoksu ja näytti ihan uudelle. Aula oli tosi iso ja viihtysä ja samoin hostellin baari. Lisäks sijainti oli huippu ihan metroaseman vieressä, jossa ristee kaikki kolme Budapestin metrolinjaa.

Parlamenttitalo

St. Stephans Basilica

Tykästyin Budapestiin ja haluun ehdottomasti mennä sinne joskus uudestaan, koska nyt vietettiin siellä vaan kaks vuorokautta ja suurimman osan ajasta sato. Ehkä kuitenkin vasta joskus tän vaihdon jälkeen uusiks, koska Ryanair lentää sinne Tampereelta. Olin odottanu paljon sotkusempaa ja rupusempaa kaupunkia, mutta mun mielestä Budapest oli kauniimpi kun Wien. Lisäks mua ilostutti tosi paljon kun löysin Somersbytä, oli mukava juoda siideriä parin kuukauden tauon jälkeen. Tai no, oon mä täällä Strongbowta juonu, mutta se ei oo yhtään sama kun ihana makee sokerilitku. Lauantaina kun sää oli tosi sateinen mentiin kylpylään. Budapest on tunnettu kylpylöistään ja niiden terveysvaikutteisista vesistä, jotka tosin haisee vähän mädälle kananmunalle. Valittiin tietty halvin kylpylä ja eka ajatus kun päästiin sisälle oli kyllä että mihin ihmeeseen sitä on tultu. Pukkarit ja vessat vaikutti tosi ällöttäviltä, mutta onneks loppujenlopuks allasosasto oli rentouttava ja siisti. Pääsin myös saunankorvikkeeseen (60-70 lämmintä ja ei kiuasta),  mutta kyllä se mukavalta tuntu. Sunnuntaina junamatka kotio oli kyllä stressaavin ikinä. Vaihdettiin junaa kolmesti, vaikka aluks luultiin junan olevan suora. Lisäks oli todella epäselvää missä sitä piti vaihtaa ja kuinka paljon oli aikaa. Selvittiin kuitenkin Graziin ja kyllä sitä Itävallan puolella osas taas arvostaa saksan ja englannin kielisiä kuulutuksia.

<3 Somersby. Avaaminen oli hiukan haastavaa, mutta kyllä se hoitu kynsisaksien ja naulakon yhdistelmällä.

 En ehtiny olla yhtään kateellinen Suomen ensilumesta, koska sunnuntaina tännekin tuli lunta ja ihan niin paljon, että saatin lumiukko ja lumisota aikaseks. Maanatai-iltapäivään mennessä se oli kyllä jo sulanut pois. Maanantaina mulla alko eka oikee kurssi ja onhan se ihan hyväkin tässä vaiheessa kun on täällä kaks kuukautta oltu. Laatujohtamista enkuks kolme päivää noin 8.15-17.00. No nyt kurssi on ohi lukuunottamatta ens viikon tiistaina olevaa tenttii. Ens viikolla on sitten taas keskiviikosta perjantaihin kolme päivän rykäys teambuildingia...

Tän viikon torstai oli pyhä täällä ja perjantai vapaa yliopistolta (no mulla ei nyt muutenkaan ois mitään sillon ollut), joten lähdettiin vallottamaan Sloveniaa. Torstaina aamulla junalla ensin Mariboriin, jonne on tästä vaan tunti ja siitä sitten illalla Ljubljanaan, jossa vietettiin kaks yötä ja tänään palailtiin kotio. Molemmat kaupungit oli ihan söpöjä, mutta myös pieniä. Maribor oli aika kuollut pyhäpäivän takia ja koska tsekkailtiin juna-aikatalut vähän väärin päädyttiin lopuksi viettämään pari vikaa tuntia mäkkärissä. Ljubljanassa bussilipun ostaminen osoittautui erityisen vaikeaksi, koska sitä ei saanu ostettua bussista. Meidät käskettiin automaatille, joka on seuraavalla pysäkillä, mutta se hyväksyi vain maestro ja mastercardin, eikä käteinenkään kelvannut. Linja-autoasemalla taas jono oli varmaan 50 metriä. Päädyttin ottaan ylihintanen taksi, mutta takastullessa vaan kyseltiin bussikuskilta niin kauan, että se sulki ovet ja jatko matkaa meidän ollessa yhä kyydissä. Ljubljanan jokiranta oli tosi nätti, mutta hullut ihmiset istuskeli illalla terasseilla, vaikka lämpötila oli varmasti alle 10 astetta.

 

Lopuksi hyvää synttäriä Hannalle! Juhli hillitysti ja aikuisesti, koska teini-ikä on nyt ohi! :)

7. viikko

Tää kerran viikossa päivitystahti on näköjään muodostunut jo tavaks, mutta just nyt se tuntuu ihan sopivalta. Ja mitäs tällä viikolla on si tapahtunu.. Maanantai ja tiistai on yleensä täällä vähän rauhallisempia päiviä, eikä sillon oo iltasin hirveesti menoa missään (tietty poikkeuksiakin löytyy, mutta ehkä oon vaan tehny niistä itelleni rauhallisempia). Varattiin ens viikonlopuks junaliput ja hostelli Budapestiin, koska ens viikon perjantai on joku vapaapäivä täällä. Ensin meillä oli suunnitelmissa mennä Venetsiaan, mutta se ois nyt tullut pikkasen liian kalliiks ja tosta Budapestista oli tarjous menopaluu 33 euroo. Junalippujen ostaminen on muuten täällä tosi rasittavaa, koska ÖBB:n sivut on tosi sekavat ja joitain tarjouksia see vaan netistä varaamalla, mutta jotkut vaan asemalta. Ja esimerkiks kun tota Venetsian matkaa kun mietittiin, niin löydettiin hyvä hinta netistä, mutta lippuja ei pystynyt varaamaan sieltä, no mentiin sit asemalle ja selvis, että tää meijän löytämä hinta olikin vaan bussi välille Graz-Klagenfurt :D Tota 33 euron tarjousta ei taas löydetti netistä, mutta oltiin vaan kuultu tutulta, että semmonen on olemassa.. Kun mentiin Wieniin, niin mentiin kysyyn asemalta, mutta meijän pitikin varata liput netistä, että se on halvempaa...

Torstaina oli ESN:n welcoming partyt ja teemana oli yläasteelta tuttu liikennevaloteema eli siis vihree=sinkku, keltanen=? ja punanen=varattu. Oli ihan hauskaa kyllä ja musiikkikin oli parempaa kun joinakin edellisinä baari-iltoina. Perjantaina pidettiin suomalainen ilta, koska F ja S oli sitä kovasti toivonut. Kokattiin L:n kanssa makaroonilaatikkoa ja omenakaurapaistosta. Meillä ei tosiaan täällä Moserhofgassella oo uuneja, joten mikrolla mentiin. Ja ei kyllä ollut makaroonilaatikko kovin hyvää mikrossa tehtynä. Omenakaurapaistos oli ihan maistuvaa, mutta mustikkashotit taas oli kamalimpia ikinä. Ei löydetty mustikkalikööriä, joten ostettiin vaan viinaa ja pakastemustikoita ja sekotettiin niitä, niin ja tottakai kermaa sit lisäks, mutta maku oli oikeestaan pelkkä viina. Pienellä lantraamisella ne ei ollu enää niin hirveitä, mutta ei ne kyllä ollu enää shottejakaan.. L:n porukat oli lähettäny ruisleipää ja paketti tuli just sopivasti perjantaiks. Lisäks meillä oli myös salmiakkia ja ite tehtyä salmaria, nams.

Suomi-illallinen.

Eilen oli ESN:n reissu Dachsteinille eli Steirmarkin korkeimmalle vuorelle. Korkein kohta on 2995 metriä, mutta me ei oltu ihan niin korkeella. Mentiin bussilla ja matka kesti jonkun 2,5 tuntia. Ohjeistuksessa oli käsketty ottaa lämpimät vaatteet ja hyvät kengät, koska myös käveltäisiin siellä. No olin hiukan ylivarustautunut vaelluskengissä ja tuulihousuissa, koska päivällä lämpöä oli melkein 20 astetta ja käveltiin ehkä max 3 kilometriä asvaltilla! Aluks siis mentiin hissillä johkin noin puoliväliin ja siellä vierailtiin jääluolissa. Joo ne oli ihan hienoja, mutta enimmäkseen luolaa ja jäätä :D mutta siellä oli kyllä aika kylmä, jossain nollassa. Sieltä otettiin sitten toinen hissi huipulle ja käveltiin se ehkä kilometri five fingersille, joka on semmonen näköalapaikka tuolla. Okei maisemat oli kyllä tosi mahtavat, mutta jotenkin ei tuntenut ansaitsevansa niitä, koska oli vaan ottanu hissin ylös, eikä kävellyt ollenkaan. Viime viikolla Berenshützklamilla oli kyllä paljon parempi fiilis, kun oli oikeesti tehny jotain niiden maisemien eteen. Siellä ylhäällä sitten syötiin eväitä ja otettiin valokuvia ja ihasteltiin maisemia.

Luolissa

Noin puolivälissä ylöspäin, luolat oli täällä

Five fingers näköalatasanne

Tuolta tasanteelta

Ennenkun lähettin takasin Graziin pysähdyttiin pariks tunniks Hallstattin kylään. Kylä on vuorien ja järven välissä. Aikoinaan kylässä on päässyt liikkumaan talosta taloon vaan veneellä tai vinttien välillä menevää käytävää pitkin (Wikipedia). Alunperin kylään asutusta veti suolaesiintymät. Kylä oli tosi söpö ja hienolla paikalla kyllä. Aikamoinen turistimesta se on nykysin ja monenmoista matkamuistomyymälää siellä oli. Kiinalaiset on tehnyt siitä melko täydellisen kopion Kiinaan, eikä siitä ollu kerrottu itävaltaisille mitään, ennenkun se oli sattumalta paljastunut, kun oikeeseen Hallstattiin oli tullut paljon valokuvaavia kiinalaisturisteja.

Hallstatt

Laitan facebookkiin varmaan taas enemmän kuvia ja myös facebookittomat ihmiset (niinkun te Mummu ja Pappa) voitte kattoa niitä sieltä :) Laitan nyt vielä sen linkin tähän uudestaan https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10151143160612579.476975.815052578&type=1&l=a1c2635e8f

Sateinen viikko ja Berenshützklamm

Viime viikko oli kylmä ja sateinen. Tottakai sen jälkeen kun olin hehkuttanu huipusta lokakuusta edellisessä tekstissä.. Olin myös pariin kertaan vähän tylsistyny, koska sää oli niin kurja ja kaikilla muilla oli alkanut luennot, mutta mulla ei ollu koko viikon kun yks saksan luento. Nyt kuitenkin aurinko paistaa ja ohjelmaakin tuntuis olevan ihan riittävästi. Mainitsemisen arvosta viime viikosta vois olla, että osallistuin pubirundille ja ostin (vähän käytetyn) lumilaudan. Myös ton malesialaisen kämppiksen kaveri ei enää onneks asu täällä.

Eilinen eli sunnuntai oli ihan huippu päivä, kun sateisen viikon jälkeen sää oli hyvä ja mentiin vaeltamaan Berenshützklammille. Berenshützklamm on noin 40 kilometrin päästä Grazista Mixnitzin kylän (miten tyhmä nimi!!) vieressä. Loppujenlopuks meitä matkaan lähti seittemän tyyppiä, joista neljä oli täältä Moserhofgasselta (S, F, minä ja meidän ryhmän miesvahvistus Taiwanista) ja kolme muuta (Ranskasta, Turkista ja Saksasta) bongattu mukaan erasmus graz facebookryhmästä. Juna-asemalta meidän piti ensin kävellä noin tunti ennekun päästiin varsinaiselle alueelle, jossa sitten odottikin huikee määrä tikapuita ja siltoja. Kokoajan kiivettiin ylöspäin ja matkalla oli muunmuassa pieniä vesiputouksia. Matkan varrella oli pieni mökki (autiotupatyyppinen), jota ilmeisesti saa vuokrata. Siellä oli itävaltalaisia nuoria, jotka tarjos meille shotit ennenkun jatkettiin matkaa :D Kahen aikaan pysähdyttiin Jausenstatioonille syömään lounasta (matkaan oltiin lähetty juna-asemalta vähän ennen yhtätoista).

Siellä olikin joku kotona ja shotit tosiaan tarjosivat.

Oli noi tikkaat vähän pelottaviakin ja osittain tosi kapeita. Ei ois ollu mukavaa tippua.

Ruokaa!

 

 

 

Siellä syötiin

Syömisen jälkeen mietittiin mihin lenkkiin meillä ois vielä aikaa, että ehditään takasin alas ennen pimeetä. Siinä vaiheessa oltiin muistaakseni n. 1200 metrissä, mutta maisemia ei juurikaan näkynyt, koska oltiin koko ajan kävelty enemmän tai vähemmän metsässä. No lähettiin siitä sitten johonkin suuntaan ja paikan nimeä en tietenkään muista, mutta se ei ollut kovin kaukana tuolta. Käveltiin ehkä 40 minuuttia ja sen jälkeen niitä maisemia näkyikin ja kyllä niiden takia kannatti kävellä. Oon ihan rakastunut noihin vuoriin tai mäkiin, mitä ikinä onkaan.

 

Täällä juotiin kahvit ja edellisten kuvien maisemat on suoraan tästä terassilta!

Tuolta lähettiin sitten takasinpäin lounaspaikalle ja siitä sitten alas. Tosin eri reittiä, niitä tikapuita ei saanut mennä alaspäin ja en ois kyllä halunnutkaan.. Alas päästiin just sopivasti ennen pimeää ja kohti Grazia lähdettiin 18.20 junalla. Tänään tuntee kävelleensä, mutta sehän on vaan mukava tunne. Mulla ei oo mitään hajua kuinka pitkä meidän reitti oli, koska tuolla on kaikkia ilmotettu tunteina eikä kilometreinä.

Alaspäin menossa

Vähän olis ruskaa näkyvissä täälläkin. Lehdet oli kuitenkin paljon ruskeempia eikä niinkään keltaisia tai oransseja

Ihanan värinen talo!

Tänään kävin kampaajalla saksaks.. No kyllä mä nyt ainakin osittain sain mitä halusin :D ehkä seuraava yritys sit joululomalla Suomessa. Lisää kuvia voi muuten kattoo täältä :) Ens viikonloppuna on sit vuorossa ESN:n reissu Dachsteinille eli Steirmarkin korkeimalle vuorelle. Morooo!

5. viikko

Viides viikko Grazissa lopuillaan. Mitäköhän siitä nyt sitten kertois.. No ainakin meillä on nyt kolmas kämppis, malesialainen poika. Vaikuttaa ihan mukavalta, mutta ollaan puhuttu viikon aikana ehkä kymmenen lausetta. Se kyllä vastaa, jos kysyn jotain, mutta ei se oma-aloitteisesti alota keskustelua. Kaikissa muissa kämpissä tässä talossa asuu vaan tyttöjä tai poikia, ja tähänkin piti ensin muuttaa ton malesialaisen pojan joku kaveri, mutta ne oli sitten jostain syystä vaihtanut. Koko tän viikon täällä on kuitenkin nukkunut myös ton pojan kaveri, toinen malesialainen poika. Tänään sit sain vihdoin kysyttyä siltä, että asuuko ne molemmat täälä ja ilmeisesti joo siihen asti, että se toinen saa oman kämpän. Nyt pitää vielä selvittää millonkohan se on :D Kommunikointi on hiukan haastavaa, koska noilla on mulle tosi vaikee aksentti. Ne nielasee sanat.. 

Mun lentopallokurssi alko tällä viikolla. Kaikki muut on itävaltalaisia tai vähintään puhuu hyvää saksaa ja mää oon se TTY:ltä tuttu typerä ulkkari, joka ei tajua mistään mitään :D No tää on siis alkeiskurssi ja onneks siellä aina kuitenkin näytettiin mitä pitää tehä. Ja toivottavasti mää vielä jossain vaiheessa ymmärrän sitä saksaa vähän paremmin..

Tällä viikolla on myös sivistänyt itteeni ja ollut ESN:n (Erasmus Student Network) järkkäämällä kierroksella lukkojen ja avainten museossa. Museo siis on kyllä ihan täällä Grazissa, että ei sen kauempana tällä kertaa. Museo oli itseasissa aika mielenkiintonen, vaikka ei siltä välttämättä kuullosta. Torstaina mentiin viiden hengen porukalla tästä meijän talosta Schloss Eggenbergiin, joka on barokkiaikainen linna täällä Grazissa. Linnan arkkitehtuuri ja rakentaminen perustu paljon kalenteriin. Linnan neljä kulmaa osottaa pohjoseen, etelään, itään ja länteen. Linnassa on 365 ikkunaa niinkun vuodessa päiviä. Lisäks jotain asioita on 52 (viikot), 24 (vuorokauden tunnit) ja 60 (minuutit tunnissa), mutta en muista enää mitä ja laiskottaa eli en jaksa googlata.

Schloss Eggenberg

Joku pulu linnan pihalla

Lauantaina oltiin syömässä yhdessä buschenschankissa, joka siis tarkoittaa ravintolaa jossa kaikki ruuat ja viinit on niiden tai lähitilojen omaa tuotantoa. Söin jotain possunselkäpihviä ja oli ihan hyvää, mutta oon kyllä parempaankin syönyt, mutta sturm maistu :D Paikka sijaitsi keskustan ulkopuolella mäen päällä. Sieltä jatkettiin iltaa F:n tuutorin luokse ja siitä sitten baariin. Baarissa mut yllätti tequilan juominen kanelin ja appelsiinin kanssa, mutta se oli kyllä parempaa kun perinteinen suola+sitruuna yhdistelmä.. Tänään oltiin sitten ESN:n järjestämällä city tourilla, aika väsyneissä tunnelmissa tosin... 

Matkalla syömään

Ravintola

Annos

Lopuks voisin todeta, että tää on kyllä paras lokakuu ikinä! Ei voi valittaa, kun eilen pelasin lenttistä sortseissa ja topissa, eikä paleltanu yhtään.