7. viikko

Tää kerran viikossa päivitystahti on näköjään muodostunut jo tavaks, mutta just nyt se tuntuu ihan sopivalta. Ja mitäs tällä viikolla on si tapahtunu.. Maanantai ja tiistai on yleensä täällä vähän rauhallisempia päiviä, eikä sillon oo iltasin hirveesti menoa missään (tietty poikkeuksiakin löytyy, mutta ehkä oon vaan tehny niistä itelleni rauhallisempia). Varattiin ens viikonlopuks junaliput ja hostelli Budapestiin, koska ens viikon perjantai on joku vapaapäivä täällä. Ensin meillä oli suunnitelmissa mennä Venetsiaan, mutta se ois nyt tullut pikkasen liian kalliiks ja tosta Budapestista oli tarjous menopaluu 33 euroo. Junalippujen ostaminen on muuten täällä tosi rasittavaa, koska ÖBB:n sivut on tosi sekavat ja joitain tarjouksia see vaan netistä varaamalla, mutta jotkut vaan asemalta. Ja esimerkiks kun tota Venetsian matkaa kun mietittiin, niin löydettiin hyvä hinta netistä, mutta lippuja ei pystynyt varaamaan sieltä, no mentiin sit asemalle ja selvis, että tää meijän löytämä hinta olikin vaan bussi välille Graz-Klagenfurt :D Tota 33 euron tarjousta ei taas löydetti netistä, mutta oltiin vaan kuultu tutulta, että semmonen on olemassa.. Kun mentiin Wieniin, niin mentiin kysyyn asemalta, mutta meijän pitikin varata liput netistä, että se on halvempaa...

Torstaina oli ESN:n welcoming partyt ja teemana oli yläasteelta tuttu liikennevaloteema eli siis vihree=sinkku, keltanen=? ja punanen=varattu. Oli ihan hauskaa kyllä ja musiikkikin oli parempaa kun joinakin edellisinä baari-iltoina. Perjantaina pidettiin suomalainen ilta, koska F ja S oli sitä kovasti toivonut. Kokattiin L:n kanssa makaroonilaatikkoa ja omenakaurapaistosta. Meillä ei tosiaan täällä Moserhofgassella oo uuneja, joten mikrolla mentiin. Ja ei kyllä ollut makaroonilaatikko kovin hyvää mikrossa tehtynä. Omenakaurapaistos oli ihan maistuvaa, mutta mustikkashotit taas oli kamalimpia ikinä. Ei löydetty mustikkalikööriä, joten ostettiin vaan viinaa ja pakastemustikoita ja sekotettiin niitä, niin ja tottakai kermaa sit lisäks, mutta maku oli oikeestaan pelkkä viina. Pienellä lantraamisella ne ei ollu enää niin hirveitä, mutta ei ne kyllä ollu enää shottejakaan.. L:n porukat oli lähettäny ruisleipää ja paketti tuli just sopivasti perjantaiks. Lisäks meillä oli myös salmiakkia ja ite tehtyä salmaria, nams.

Suomi-illallinen.

Eilen oli ESN:n reissu Dachsteinille eli Steirmarkin korkeimmalle vuorelle. Korkein kohta on 2995 metriä, mutta me ei oltu ihan niin korkeella. Mentiin bussilla ja matka kesti jonkun 2,5 tuntia. Ohjeistuksessa oli käsketty ottaa lämpimät vaatteet ja hyvät kengät, koska myös käveltäisiin siellä. No olin hiukan ylivarustautunut vaelluskengissä ja tuulihousuissa, koska päivällä lämpöä oli melkein 20 astetta ja käveltiin ehkä max 3 kilometriä asvaltilla! Aluks siis mentiin hissillä johkin noin puoliväliin ja siellä vierailtiin jääluolissa. Joo ne oli ihan hienoja, mutta enimmäkseen luolaa ja jäätä :D mutta siellä oli kyllä aika kylmä, jossain nollassa. Sieltä otettiin sitten toinen hissi huipulle ja käveltiin se ehkä kilometri five fingersille, joka on semmonen näköalapaikka tuolla. Okei maisemat oli kyllä tosi mahtavat, mutta jotenkin ei tuntenut ansaitsevansa niitä, koska oli vaan ottanu hissin ylös, eikä kävellyt ollenkaan. Viime viikolla Berenshützklamilla oli kyllä paljon parempi fiilis, kun oli oikeesti tehny jotain niiden maisemien eteen. Siellä ylhäällä sitten syötiin eväitä ja otettiin valokuvia ja ihasteltiin maisemia.

Luolissa

Noin puolivälissä ylöspäin, luolat oli täällä

Five fingers näköalatasanne

Tuolta tasanteelta

Ennenkun lähettin takasin Graziin pysähdyttiin pariks tunniks Hallstattin kylään. Kylä on vuorien ja järven välissä. Aikoinaan kylässä on päässyt liikkumaan talosta taloon vaan veneellä tai vinttien välillä menevää käytävää pitkin (Wikipedia). Alunperin kylään asutusta veti suolaesiintymät. Kylä oli tosi söpö ja hienolla paikalla kyllä. Aikamoinen turistimesta se on nykysin ja monenmoista matkamuistomyymälää siellä oli. Kiinalaiset on tehnyt siitä melko täydellisen kopion Kiinaan, eikä siitä ollu kerrottu itävaltaisille mitään, ennenkun se oli sattumalta paljastunut, kun oikeeseen Hallstattiin oli tullut paljon valokuvaavia kiinalaisturisteja.

Hallstatt

Laitan facebookkiin varmaan taas enemmän kuvia ja myös facebookittomat ihmiset (niinkun te Mummu ja Pappa) voitte kattoa niitä sieltä :) Laitan nyt vielä sen linkin tähän uudestaan https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10151143160612579.476975.815052578&type=1&l=a1c2635e8f

Sateinen viikko ja Berenshützklamm

Viime viikko oli kylmä ja sateinen. Tottakai sen jälkeen kun olin hehkuttanu huipusta lokakuusta edellisessä tekstissä.. Olin myös pariin kertaan vähän tylsistyny, koska sää oli niin kurja ja kaikilla muilla oli alkanut luennot, mutta mulla ei ollu koko viikon kun yks saksan luento. Nyt kuitenkin aurinko paistaa ja ohjelmaakin tuntuis olevan ihan riittävästi. Mainitsemisen arvosta viime viikosta vois olla, että osallistuin pubirundille ja ostin (vähän käytetyn) lumilaudan. Myös ton malesialaisen kämppiksen kaveri ei enää onneks asu täällä.

Eilinen eli sunnuntai oli ihan huippu päivä, kun sateisen viikon jälkeen sää oli hyvä ja mentiin vaeltamaan Berenshützklammille. Berenshützklamm on noin 40 kilometrin päästä Grazista Mixnitzin kylän (miten tyhmä nimi!!) vieressä. Loppujenlopuks meitä matkaan lähti seittemän tyyppiä, joista neljä oli täältä Moserhofgasselta (S, F, minä ja meidän ryhmän miesvahvistus Taiwanista) ja kolme muuta (Ranskasta, Turkista ja Saksasta) bongattu mukaan erasmus graz facebookryhmästä. Juna-asemalta meidän piti ensin kävellä noin tunti ennekun päästiin varsinaiselle alueelle, jossa sitten odottikin huikee määrä tikapuita ja siltoja. Kokoajan kiivettiin ylöspäin ja matkalla oli muunmuassa pieniä vesiputouksia. Matkan varrella oli pieni mökki (autiotupatyyppinen), jota ilmeisesti saa vuokrata. Siellä oli itävaltalaisia nuoria, jotka tarjos meille shotit ennenkun jatkettiin matkaa :D Kahen aikaan pysähdyttiin Jausenstatioonille syömään lounasta (matkaan oltiin lähetty juna-asemalta vähän ennen yhtätoista).

Siellä olikin joku kotona ja shotit tosiaan tarjosivat.

Oli noi tikkaat vähän pelottaviakin ja osittain tosi kapeita. Ei ois ollu mukavaa tippua.

Ruokaa!

 

 

 

Siellä syötiin

Syömisen jälkeen mietittiin mihin lenkkiin meillä ois vielä aikaa, että ehditään takasin alas ennen pimeetä. Siinä vaiheessa oltiin muistaakseni n. 1200 metrissä, mutta maisemia ei juurikaan näkynyt, koska oltiin koko ajan kävelty enemmän tai vähemmän metsässä. No lähettiin siitä sitten johonkin suuntaan ja paikan nimeä en tietenkään muista, mutta se ei ollut kovin kaukana tuolta. Käveltiin ehkä 40 minuuttia ja sen jälkeen niitä maisemia näkyikin ja kyllä niiden takia kannatti kävellä. Oon ihan rakastunut noihin vuoriin tai mäkiin, mitä ikinä onkaan.

 

Täällä juotiin kahvit ja edellisten kuvien maisemat on suoraan tästä terassilta!

Tuolta lähettiin sitten takasinpäin lounaspaikalle ja siitä sitten alas. Tosin eri reittiä, niitä tikapuita ei saanut mennä alaspäin ja en ois kyllä halunnutkaan.. Alas päästiin just sopivasti ennen pimeää ja kohti Grazia lähdettiin 18.20 junalla. Tänään tuntee kävelleensä, mutta sehän on vaan mukava tunne. Mulla ei oo mitään hajua kuinka pitkä meidän reitti oli, koska tuolla on kaikkia ilmotettu tunteina eikä kilometreinä.

Alaspäin menossa

Vähän olis ruskaa näkyvissä täälläkin. Lehdet oli kuitenkin paljon ruskeempia eikä niinkään keltaisia tai oransseja

Ihanan värinen talo!

Tänään kävin kampaajalla saksaks.. No kyllä mä nyt ainakin osittain sain mitä halusin :D ehkä seuraava yritys sit joululomalla Suomessa. Lisää kuvia voi muuten kattoo täältä :) Ens viikonloppuna on sit vuorossa ESN:n reissu Dachsteinille eli Steirmarkin korkeimalle vuorelle. Morooo!

5. viikko

Viides viikko Grazissa lopuillaan. Mitäköhän siitä nyt sitten kertois.. No ainakin meillä on nyt kolmas kämppis, malesialainen poika. Vaikuttaa ihan mukavalta, mutta ollaan puhuttu viikon aikana ehkä kymmenen lausetta. Se kyllä vastaa, jos kysyn jotain, mutta ei se oma-aloitteisesti alota keskustelua. Kaikissa muissa kämpissä tässä talossa asuu vaan tyttöjä tai poikia, ja tähänkin piti ensin muuttaa ton malesialaisen pojan joku kaveri, mutta ne oli sitten jostain syystä vaihtanut. Koko tän viikon täällä on kuitenkin nukkunut myös ton pojan kaveri, toinen malesialainen poika. Tänään sit sain vihdoin kysyttyä siltä, että asuuko ne molemmat täälä ja ilmeisesti joo siihen asti, että se toinen saa oman kämpän. Nyt pitää vielä selvittää millonkohan se on :D Kommunikointi on hiukan haastavaa, koska noilla on mulle tosi vaikee aksentti. Ne nielasee sanat.. 

Mun lentopallokurssi alko tällä viikolla. Kaikki muut on itävaltalaisia tai vähintään puhuu hyvää saksaa ja mää oon se TTY:ltä tuttu typerä ulkkari, joka ei tajua mistään mitään :D No tää on siis alkeiskurssi ja onneks siellä aina kuitenkin näytettiin mitä pitää tehä. Ja toivottavasti mää vielä jossain vaiheessa ymmärrän sitä saksaa vähän paremmin..

Tällä viikolla on myös sivistänyt itteeni ja ollut ESN:n (Erasmus Student Network) järkkäämällä kierroksella lukkojen ja avainten museossa. Museo siis on kyllä ihan täällä Grazissa, että ei sen kauempana tällä kertaa. Museo oli itseasissa aika mielenkiintonen, vaikka ei siltä välttämättä kuullosta. Torstaina mentiin viiden hengen porukalla tästä meijän talosta Schloss Eggenbergiin, joka on barokkiaikainen linna täällä Grazissa. Linnan arkkitehtuuri ja rakentaminen perustu paljon kalenteriin. Linnan neljä kulmaa osottaa pohjoseen, etelään, itään ja länteen. Linnassa on 365 ikkunaa niinkun vuodessa päiviä. Lisäks jotain asioita on 52 (viikot), 24 (vuorokauden tunnit) ja 60 (minuutit tunnissa), mutta en muista enää mitä ja laiskottaa eli en jaksa googlata.

Schloss Eggenberg

Joku pulu linnan pihalla

Lauantaina oltiin syömässä yhdessä buschenschankissa, joka siis tarkoittaa ravintolaa jossa kaikki ruuat ja viinit on niiden tai lähitilojen omaa tuotantoa. Söin jotain possunselkäpihviä ja oli ihan hyvää, mutta oon kyllä parempaankin syönyt, mutta sturm maistu :D Paikka sijaitsi keskustan ulkopuolella mäen päällä. Sieltä jatkettiin iltaa F:n tuutorin luokse ja siitä sitten baariin. Baarissa mut yllätti tequilan juominen kanelin ja appelsiinin kanssa, mutta se oli kyllä parempaa kun perinteinen suola+sitruuna yhdistelmä.. Tänään oltiin sitten ESN:n järjestämällä city tourilla, aika väsyneissä tunnelmissa tosin... 

Matkalla syömään

Ravintola

Annos

Lopuks voisin todeta, että tää on kyllä paras lokakuu ikinä! Ei voi valittaa, kun eilen pelasin lenttistä sortseissa ja topissa, eikä paleltanu yhtään.